You need to be kinder than you feel.

Jotenkin musta tuntuu vahvalta.

Kamala piissahattuun fiilis.
Mä oon aina ollut se kaveri, kaikkien kaveri.

Varattu poika sattui paikkakunnalle ja sanoi että mua oli piristävää nähdä.
Toinen haluaa tulla viikonloppuna käymään.
Outo poika on vaihtanut pitkät katseet moikkaukseksi ja miettii miten mun nimikirjoitetaan.
Poika jolle suosittelin mangomelonia hymyilee ja tilaa sitä uudestaan.
Ja joonas on taas täällä. Viestiin vastaamattomuus tuntui julmalta, puhuminen oli toisenlaista.
Ehkä mä oikeasti kasvan. Ehkä mä oikeasti näytän hänelle että tarviin parempaa.

Ja sitten on se tatuoitupoika. Se joka sanoo söpöjä asioita ja on hieman epävarma.
Se sanoo että olen etäinen samaan aikaan kun mä yritän olla laittamatta hänelle viestiä.
Se pelkää että mua ahdistaa.

 Kuitenkin kesä on täälä, enkä mä nää mun kavereita vaan mä teen uusia. ja mä opin tunnistamaan ymmärtämään mitä että oikeat kaverit on niitä, joiden seurassa on hyvä olla.

And I need you to need me.

Liian paljon alkoholia ja kivoja ihmisiä.

Se haki mut tien varresta ja katsoi kun riisuin vaatteeni rannalla.

 Se oli jotenkin niin aikuinen, kypsä

Se ei vaatinut multa mitään, muttei silti lähtenyt.

Se kertoi ettei ihastunut ulkokuoreen vaan persoonaan

ja mä mietin mitä musta voi saada irti työpaikalla heitettyjen muutamien sanojen perusteellla.

Mutta voisiko se muka oikeasti olla kiinnostunut ?

Sen henki haisi tupakalle ja käsivarret olivat lämpimät.

Mä tarviin häntä tarviimaan mua.

Mä haluan kaiken heti nyt.

Mutta mun täytyy mennä hitaasti jotten taas menetä itseäni.

Ehkä mä vain etsin taas jotain turruttamaan mun yksinäisyyyden tässä maailmassa.

Ku ensiks jumaloidaan jokaikist kasvonpiirrettä, niin miten ihmees toisen päivän pilaa ilmeellä.

Jos mä annan sulle lupauksen,

pystynkö mä pitämään sen?

 

Tänään mä itkin tyhjällä parkkipaikalla.

Mä en nähnyt viivojen kulmia kun yritin peruuttaa ruutuun.

Kaikki kontrolli katosi ja tuntui etten onnistu missään.

''no kyllä sulla nyt täytyy joku vikana olla kun nuin tähän reagoit!''

 

Myöhemmin skootterin vauhti kiihtyi liian kovaksi.

Enkä mä halunnut hiljentää.

Päästin kaiken pois.

Mä poistin sen numeron jo ties monennen kerran.

Tällä kertaa poltin myös laatikossa olleen hätävara paprun.

Jäätelökioskilla pojat hymyili mulle ja mä mietin miksi teen hänestä niin erikoisen?

Ei hän ole.

 

Ja tuttutuntematon takelteli kysyessään mua treffeille.

Enkä mä tiennyt että ihmiset täällä tekee niin. 

 

Mutta tänään on hyvä päivä alkaa unohtamaan hänet.

And then, there was you.

Me tapettiin monta sammakkoa.

Pimeys piilotti nniiden hypyt kun ne painautui renkaiden alle.

Ja mä olin surullinen.

Kuvitelmissani meillä oli koko yö aikaa.

Kun saa mitä haluaa, miksi tekisi jotain sen eteen?

Se tuli viereen mutta mä olin silti yksin.

Sade peitti hengityksen ja pimeys kyyneleet.

Se ei halunnut olla siinä, enkä mä oisi halunnut että se olisi.

 Varovasti se silitti poskea ja haroi hiuksia, mutta ei liikaa jotten murtuisi.

Mä tiesin mitä mä haluan sanoa sille,
 mutta se tarkoittais sitä että mun täytyy päästää siitä irti
 lopullisesti.

Me ajettiin takaisin kunnes sen bensa loppui.

Ärsytys ja pelko valtas sen kasvot.

Sen täytyis selittää mitä se on siellä tehnyt.

Tää kaikki saattas paljastua.

Mä kävelin kuolleiden sammakoiden ohi kaatosateessa.

Ja itkin.

Mä olin aivan yhtä maahan tallottu ja rikki kuin ne.

Ne ei valinnut sitä, mutta mä annoin itteni tähän vapaaehtoisesti.

Mä elän kuvitelmissa ja odotan elokuva-loppua.

Ja ainut ero on että mun tuska ei lopu. 

Tää ei oo viimeinen ilta kun mä pyyhin kyyneileitä ja tunnen itseni heikoksi.

Mä en ole pikkutyttö joka jäi roikkumaan.

Mä olen ihminen joka ihastui toiseen, eikä osaa päästää irti.

Memories never die.

Me eletään vaan kerran täällä.

Yolo-fiilis on jokaisen pinnalla kesäaurongon paistaessa.

Mä oon jo miettinny kauan miks mä tekisin jotain mitä en halua.

Hyvät ihmiset kattoo paheksuen kun kaavin loput ruuat bioskaan.

Mä oon hyväksyny itseni.

Mä tiedän mitä mä teen ja miksi.

Tottuminen siihen että olen aina kumminkin teen asiat muka 

ajattelemattomasti tai itserakkaasti

saa perustelut pysymään pään sisällä.

Live and let live.

 

Mut entä asiat jotka tekee mut onnelliseksi?

Mä päätän katsoa awkwardin kaudet läpi 

vaikka aamulla kaduttaa etten ole vieläkään tehnyt yliopisto psykaa.

turhautuminen jostain mahtavasta.

 

Tällä hetkellä mä oon ilonen mun tilanteesta.

Elämä tuntuu hienolta

ja pienet asiat tekee onnelliseksi.

Silti mä teen päätöksiä joita tiedän katuvani.

 

mutta yolo.

miksi siis en nukkuisi vielä yhtä yötä kainalossa

vaikka se saakin mut tuntemaan itseni täysin paskaksi.

 

 

Sun täytyy olla onnellinen näistä asioista.

Mä lähdin maailmalle,

ilman tietoa siitä miten pääsen perille.

mä muutin suunnitelmia 

enkä palannutkaan kotiin silloin kuin pitäisi.

Kaupunkeja joita ei ole koskaan nähnyt

ja ihmisia jotka olivat mulle olemassa vain ulkomailla

Maltakaverit on mahtavia.

Niitten kanssa pystyy elämään vain onnellisesti.

Ja ehkä ihanin kaveripoika.

Se joka saa sut tuntemaan itsesi tärkeäksi

ja kutsuu sua pupsiksi.

Jonka viereen voi kietoutua

ja puhua mitä vaan.

Se joka sanoo tuntevansa sut.

ja niin se tunteekin.