lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sleep away the sadness of today

Muutamilla sanoilla voi nostaa toisen taivaisiin.
Sanomatta voi tiputtaa pilvienläpi takaisin maahan. 

Se sanoi miettineensä milta tuntuisi olla mun kanssa.
Olla mun poikaystävä.
Ja että se voi olla ihan mahdollista.

Ja mä pelkään.
Mä pelkään että se leikkii.
Tätähän mä olen jo ylivuoden odottanut.
Sen auto on kadonnut eikä se vastaa viestiin vaikka sovittiin että nähdään.
Ja se saa taas mut tuntemaan itseni tyhmäksi.


Yksi mun kaveri tunnisti hänen kuvansa whatsapista.
Kuulustelu siitä miksi tunnen hänet tai puhun hänelle-
Hän on kamala.
ällöttävä.
Huono pussailemaan ja iskee ihan ketä vaan.
Eikö hänestä pääse eroon.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ja musta tuntuu ettei täää ole enää sitä teinirakkautta. Tää on jotain parempaa.


Mä nojauduin sen puolelle autossa.
Kädet harhaili pitkin kehoa huulien yrittäessä löytää toisiaan.
Onnellisuus.
Hetken euphoria, enkä mä voinut ymmärtää sitä.
Jotain mitä en haluaisi ikinä unohtaa.
Hän on saanut mut taas.

Tyhmää mutta hän oli ensimmäinen asia mitä ajattelin aamulla.
Mä ajan itteni takaisin samaan kierteeseen enkä mä edes pelkää.
Yritän hillitä itseäni.
Mä ajattelen jo liian kauas.
mä haluun taas enenmän
ja se tulee taas tiputtamaan mut itsesääliin ja inhoon.

Me sovittiin niiin
''friends with benefits''

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

''And those moments came, those moments when you find the devil inside you thoughts''

ON tapahtunut niin paljon. Ja mä haluan sun muistavan tän kaiken.

Tänä kesänä mä olen elänyt mutta samalla unohtanut kaiken.
Koulujutut jää hoitamatta ja yömyöhään katoileminen on saanut vanhemmat huolestumaan.
Mä olen 18 ja musta tuntuu että mä epäonnistun tässä elämässä.

Vietin itkun ja humalan sekoittaman illan sen yhden kanssa.
Mä avauduin kaikesta hullusta ja pelottavasta mun sisällä, ja ainut mitä tapahtui oli
että se sai mut tuntemaan itseni tyhmäksi.Ei ihmiset oikeasti välitä.
Silti se kietoi kädet ympärilleni eikä päästänyt lähtemään.
Mä olen tehnyt lupauksen jostain tulevasta, enkä mä enää usko pystyväni pitämään sitä.
En mä ole valmis mihinkään.

Mun kaveri piti 18-vuotis syntymäpäiviään leirikeskuksella.
Meidän piti vain käydä ja lähteä,
mutta joonas oli siellä.
 se torjui mut, mutta sai silti jäämään.
Sitten kaikki hajosi.

Sen käsi kietoutui toisen ympärille.
Viina paukut alkoivat hämärtää mun mieltäni.
Mä en muista mun ajatuksia kun mun kädet tönäisi hänet alas ikkunasta.
kuka tekee niiin?
kuinka sairas täytyy ihmisen olla?
Mä  lähes hyppäsin perään ja näin sen sylkevän verta.

Musta tuntuu niiin pahalta etten pysty hengittämään.
Mua oksettaa ajatella ja pelottaa puhua.
En halua nähdä ketään mutta en tahdo olla yksin.
Mä en kestä että hän vihaa mua.

Hän sanoi että lupasin kerran olla ihastumatta.
'en mä suhun ihastu koska sä oot niin vitun perseestä'
se muisti ajan ja paikan.

'mä pääsen yli susta ja sä pääset yli musta,
me ollaan nyt tasoissa ja kaikki loppuu tähän'
'mitä jos mä en haluu päästä yli susta'
Se sanoi kuinka siitä oli mukavaa kun olin hänen luonaan.
Kuinka lupaisi antaa hellyyttä ja tehdä kaikkensa ettei musta tuntuis niin paskalta.
Se haluis jatkaa tätä mutta ymmärtää miksi minä en.
Vaikka oikeesti mä en vain ole tarpeeksi vahva päästämään hänestä irti.

Mä istuin rappusilla ja katsoin kun hän vaelsi ulkona
etsien 'nukkumapaikkaa' itselleen ja sille nuorelle tytölle.
Sille joka näköjään kesti päivän valoa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

''Because all the boys I know are either like that or in the friend zone''


Viaton tyttö itki mun sängyllä.
Pilvilinnoissa eletty lapsuus on jo meiltä ohi.
Ensimmäinen poika oli katunut yön pimeydessä vaihdettuja suudelmia.

Ei ole maailmanloppu, jos yksi poika ei halua sinua.
Mutta se tunne mikä mukana tulee,
se saa sut haluamaan vajota piemyksiin.
Sinä et ole tarpeeksi kaunis.
Hyvännäköinen, hauska tai fiksu.
Sun persoonallisuus on harmaa tai liian värikäs.
Sinä et riitä. Kenellekkään.


Mä odotin kokoajan sen hoppuilevan pois.
Sisälle sateesta katsomaan peliä.
Mutta se jäi.
Se sanoi mielummin olevansa mun kanssa.
Se sanoi että tunsi onnistuneensa, kun sai mut suostumaan kahville.
Aina välillä kädet hapuili toistensa lomiin, kun me seisottiin sen ulko oven luona.
Oli yö, eikä kukaan nähnyt meitä.
Mutta se ei johtunut siitä ettei hän haluaisi näkevän.


Mutta mua pelottaa.
Hän saa mut tuntemaan itseni erityiseksi,
mutta entä jos mä taas kiirehdin ja kuvittelen haluavani hänet,
vain koska joku on saanut mut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi.
Mitä jos mä en tunnekkaan sitä samaa tunnetta mun mahanpohjassa?