tätä on rakkaus.
Macklemore
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
Kumpa tulvisi taas ja veisi osan mukanaan. Ei sen väliä kumpaan ryhmään minut luetaan.
Elämä muuttui. Hän muutti sen. Tai ainakin yritti.
Liian suuri kuppi lämmittää käsiä kun tuijottaa vihreitä nojatuoleja.
Ne ovat siirtyneet. Ne ovat muuttaneet uuteen paikkaan.
Silti kaikki on samanlaista.
Näin on parempi, hän hokee itselleen.
Kun haluaa kieltää itsensä. Sen ihmisen mikä sä olet.
Karata toiseen maailmaan, eikä tiedä mikä olisi hyvin.
Menneisyys kaduttaa, kaipaa. Kaikki muu pelottaa.
Missää ei ole hyvä.
Kun voisikin vain palata aikaan kun yöllä karattiin sillan alle.
Istuttiin vierekkäin graffitien seassa eikä oltu aikuisia.
Muiden onnellisuus ei tuottanut kateutta.
Ei tarvinnut miettiä sanoja, tekoja tai lauseita.
Pojat olivat mysteerejä ja tytöt ihastuneita.
Ja juotiin aivan liikaa tehoa.
Ajatukset vie hetkeksi pois, tarinat on tullut takaisin.
Niiden avulla pystyy nukahtamaan iltaisin.
Haaveet jostain menetetystä.
ja haaveet tulevaisuudesta.
''kunhan vain pääsen pois täältä''
koko ajan odottaa sitä hetkeä.
mutta eikö mun pitäisi jo elää?
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Ja hän vakuuttaa siitä kuinka olet maailman tärkein ihminen. Ja kuinka hän rakastaa sinua yli kaikkien vikojesi eikä koskaan tule unohtamaan sitä mitä annoit hänelle. Ja sinä katsot häntä, toivoen hänen päästävän sinut menemään.
Mä tein sen.
Mä irrottauduin ja murskasin sen pojan haaveet.
Nyt se itkee yksin hiljaa ja nousee aamulla kouluun
esittämään ilosta ja nauravaista.
''No en vitussa ole okei! siks mää ehkä oonki ''hyperaktiivinen''
mutta mä lupasin sulle että oon okei nii sillon oon okei vaikka
sisältä oon ihan palasina''
Miks elämä on tällaista?
Miks en voi elää satuttamatta toista?
Mä vaan haluisin että se osais jatkaa elämäänsä.
Älyäis etten mä ollut niin täydellinen mikskä se mut maalas.
Se löytää jonkun paremman.
ps. Yksi poika on aika isokokoinen ja muutenkin useiden mielestä 'ällöttävä''
Tänään ruokalassa mun yksi kaveri sanoi:
''Mä meinasin eilen ostaa salaattia siitä sokkarin paistopisteeltä,
mut sit näin et kimi oli siin töissä, nii ei kyl enää tehnykkään mieli.''
Mikä meidän kasvatuksessa on mennyt vikaan ?
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
tiistai 1. tammikuuta 2013
Never regret anything because at one time it was exactly what you wanted
Kuka mä olin?
Ehkä vuosi jolloin mä olen kasvanut eniten, oppinut ja silti pysynyt tyhmänä lapsena,
joka ei tiedä oikean ja väärän eroa.
Tää vuosi varmaan alkoi samasta pisteestä mihin se loppui. Samasta pojasta.
Ekan kerran aattelin olevani tärkeä ja en ollutkaan.
Ensinmäistä kertaa varasin ja järjestin koko reissun ulkomaille yksin.
Äitin sydän ongelmat ja pelko siitä että hän kuolee samassa iässä kuin isänsäkin.
Me lähdettiin isän kanssa kahdestaan. Myötätuntoa ja lähentymistä.
Samassa paikassa oli myös mun kaveripoikia. Ehkä ne ei pidäkkään mua ihan täysin tyhmänä.
Ja nathaniel jenkinson. Se unelmien mies joka muistaa mut vieläkin ja kutsuu babeksi.
Sitten mä tapasin sen tyypin josta en vieläkään osaa irroittaa.
Se teki musta uuden ja sai mut tuntemaan jotakin.
Nukkumaan menoaikojen unohtaminen, tunneilla tekstailu, salaisuudet,
automatkat pimeesssä kauan pois,ja se auto.
Varmaan kaikki muistot perustuu siihen kun istutaan hiljaa sinisessä radio valossa jollain parkkipaikalla.
Ihminen jonka kanssa pystyi olemaan mitä vaan.
Mut se kaikki oli kaikessa ihanuudessaan yhtä tuskaa ja epävarmuutta.
Yhteinen perhe reissu bulgariaan. ei varmaan osata olla tappelematta yhtään päivää.
Kesäloma, liian vähän töitä, ei paljon aurinkoa, kavereihin ärsyyntymistä.
Sitten kolme unohtumatonta viikkoa maltalla. Silloin hän sanoi minun olevan hänen.
Itsenäistyminen, paljon uusia ihmisiä, iloa, naurua, yliväsymystä ja ikävää. Aurinkoa, suolavettä, ihme ruokaa ja mc donaldsia (makkaria) busseja ja ystäviä. Siellä mä vahingossa tapasin ehkä mulle tähän astisista sipivimman ja parhaimman ystävän.
Palattuani tapahtui se mihin olin mukamas valmistautunut. Siihen hetkeen kun hän oli mut valmis unohtamaan.
Se oli mulle jotain käsittämätöntä, mutta mä en sille.
Sen eksä oli.
Tunnuin laahistuvan, hajoavan palasiks mutta mä kestin sen.
Aivan liikaa häpeää.
Sitten koulujen alettu mä tapasin tän pojan joka antoi mulle kaiken mitä mä tarvitsin.
Paitsi etten mä tunne mitään. Tää ookkaan mitä mä haluan.
Jo reilut 3kk olen seurustellut enkä mä halunnutkaan sitä.
Mutta se on liian hyvä, liian herkkä enkä mä voi satuttaa sitä.
Joten mä yritän antaa sille aikaa koska se on antanut mulle niin paljon.
Tänä vuonna musta tuli se paha ihminen jota olen pelännyt.
Musta tuli huomionhakuinen huora.
Mä tein jotain mitä mä halusin
vaikka tiesin sen olevan väärin.
Mä petin.
Sen kanssa joka oli mua vuoden alussa sanonut tylsäksi.
Se itse halusi sitä mutta niin minäkin.
Nyt se on älynnyt kuinka säälittävä mä olen.
Mua on helppo näköjään pyörittää ihan kantapään kautta.
Ehkä mä opin. Toivottavasti.
Mä aoin kasvaa aikuiseksi. Mä aion unohtaa kuinka perseestä
mä oikeasti olen ja parantaa mun tapani.
Mä yritän olla oikeasti hyvä ihminen.
2013.
Voisitko olla mahtava?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)