Vielä joku päivä

Opi vihaamaan.

Älä anna kyynelillle lupaa.

Usko että kaikki mitä muut siitä puhuu on totta.

Koska se on.

 

Eilen tein itsestäni täyden ääliön.

Mä kerroin kaiken, 

kaiken siitä miltä musta tuntuu.

 

Se sanoo että on ollu allapäin koska haluun sen pois mun elämästä.

Koska se ei halua päästää irti.

Jollakin tavalla sekin tykkää musta.

 

En mä halua olla jollakin tavalla.

 

Miks mä en pysty suuttumaan.

 

Mä toivon että sä luet näitä ja pystyt vielä jonain päivänä nauramaan itselles.

Nimittäin sä olet säälittävä.

Sä istut silmät turvonneena tietokoneen ääressä ja katot kun se on onlinessa.

Ja odotat jotain mitä ei koskaan tapahdu.

 Nyt on se aika kun mun täytyy oikeasti olla vahva

ja välittämättä siitä että se on surullinen.

 Jos se olisi tosissaan se taistelisi.

Älä anna itselles enää toivoa.

 

 

I'm breathing you in even when i want you out

Mä join itteni sellaiseen kuntoon että hävettää.

Ikinä ennen en ole menettänyt muistiani näin täysin.

Olin hallitsematon.

Se lapsuuden tuttu, joka erosi 4vuotisesta suhteesta keväällä, oli mun kanssa.

Humalassa olen hävytön.

Sen lähes selväpäisyyden ansiosta ilta päättyi pubin nurkan takana pussailuun.

ja sitten oksentamiseen.

Se hiljainen poika joka jättää mielipiteensä sanomatta.

Myhäilee vain nurkassa muita fiksumpana.

Siitä kuoriutuu aivan uusi ihminen kun se laittaa sulle koko päivän viestiä.

Välillä tuntuu hyvältä unohtaa Joonas.

Sitten taas ajattelen sitä.

Mitä jos hän olisikin mustasukkainen?

suuttui kun kädet kietoutui toisen kaulaan.

Hiljainen ja vetäytyvä, eikä se halua nähdä.

Se oli siellä sinä iltana.

Ja se häpesi mua.

Huomenna on se päivä kun se lähtee pois.

Ja mä jään tänne odottamaan.

Vaikka en haluaisi.

There will come a time when you have to stop crossing oceans for people who wouldn't jump puddles for you.

 

Se kiehnää vieressä kuin se ei haluisi ikinä lähteä pois.

Se tuijottaa mun kasvoja kuin olisin erilainen kuin muut.

Se haluaa tavata useammin ja haluaa vain halia.

Silläkin on kuulemma tunteet.

Kaks super söpöä pikkupoikaa jota oon vahtinu leireillä

onkin sen veljenpoikia.

Se sai mut ajattelemaan ovelia soluttautumisia sen perheeseen.

oon kamala.

How do you kill a feeling?

Se haki meille ruokaa ja astui etuovesta sisään, kuin omistaisi tän talon.

Se avasi telkkarin ja istui sohvalle syömään.

Myöhemmin se kietoi kätensä mun ympärille ja

puristi mut niin lähelle etten pystynyt hengittämään.

Ihan kuin hän olisi omistanut minutkin.

 

 

Me vietettiin ilta kuin parisuhteessa.

Mielessäni toivon että jättäisin hänet niin hän tajuaisi että olen ihana.

ihan niin kuin Mike Rosenberg laulaa.

Mut elämä ei mene niiin.

Mä olen silmittömän ihastunut häneen ja hän tietää sen.

Hän on musta mustasukkainen ja olisi kiva jos oisin hänen tyttöystävänsä.

Mutta hän tietää ettei halua seurustella.

 

 

Miten voi olla niin vaikeaa päästää irti vaikkei edes halua pitää kiinni?

Humalassa hän iskee mitä tahansa mikä liikkuu.

Hän on pettänyt tyttöystäväänsä.

Eikä hän automaattisesti valinnut minua.

En ollut parempaa kuin hänen ''en halua seurustella'' -ajatukset.

En mä tätä halua, mä haluun olla erityinen.

Nyt mä taistelen itseäni vastaan.

Voinko mä jatkaa näin, vai pystynkö mä päästämään irti?

Ja mä teen sen itselleni taas.

Mä olen odottanut

mutta mitään ei tapahdu.

välillä hän välittää ja toisinaan ei.

Mä en halua vinkua tai pakottaa.

Mut toisaalta,

mä en halua lopettaakkaan tätä.

Mä oon asunut viikon isossa kaupungissa

ja mä rakastan sitä.

Mulla on ystävät jotka ovat mukavia toisilleen 

ja opettaja joka osaa opettaa.

Myöhään valvomista,pikaruokaa, tatuointi, 

yhdessä opiskelua, elokuvia,

''yhdillä'' ja vessassa ovi auki käymistä

ja unelmien asunto.

voisiko abikurssi parempi olla?

Sleep away the sadness of today

Muutamilla sanoilla voi nostaa toisen taivaisiin.

Sanomatta voi tiputtaa pilvienläpi takaisin maahan. 

Se sanoi miettineensä milta tuntuisi olla mun kanssa.

Olla mun poikaystävä.

Ja että se voi olla ihan mahdollista.

Ja mä pelkään.

Mä pelkään että se leikkii.

Tätähän mä olen jo ylivuoden odottanut.

Sen auto on kadonnut eikä se vastaa viestiin vaikka sovittiin että nähdään.

Ja se saa taas mut tuntemaan itseni tyhmäksi.

Yksi mun kaveri tunnisti hänen kuvansa whatsapista.

Kuulustelu siitä miksi tunnen hänet tai puhun hänelle-

Hän on kamala.

ällöttävä.

Huono pussailemaan ja iskee ihan ketä vaan.

Eikö hänestä pääse eroon.

Ja musta tuntuu ettei täää ole enää sitä teinirakkautta. Tää on jotain parempaa.

Mä nojauduin sen puolelle autossa.

Kädet harhaili pitkin kehoa huulien yrittäessä löytää toisiaan.

Onnellisuus.

Hetken euphoria, enkä mä voinut ymmärtää sitä.

Jotain mitä en haluaisi ikinä unohtaa.

Hän on saanut mut taas.

Tyhmää mutta hän oli ensimmäinen asia mitä ajattelin aamulla.

Mä ajan itteni takaisin samaan kierteeseen enkä mä edes pelkää.

Yritän hillitä itseäni.

Mä ajattelen jo liian kauas.

mä haluun taas enenmän

ja se tulee taas tiputtamaan mut itsesääliin ja inhoon.

Me sovittiin niiin

''friends with benefits''

''And those moments came, those moments when you find the devil inside you thoughts''

ON tapahtunut niin paljon. Ja mä haluan sun muistavan tän kaiken.

Tänä kesänä mä olen elänyt mutta samalla unohtanut kaiken.

Koulujutut jää hoitamatta ja yömyöhään katoileminen on saanut vanhemmat huolestumaan.

Mä olen 18 ja musta tuntuu että mä epäonnistun tässä elämässä.

Vietin itkun ja humalan sekoittaman illan sen yhden kanssa.

Mä avauduin kaikesta hullusta ja pelottavasta mun sisällä, ja ainut mitä tapahtui oli

että se sai mut tuntemaan itseni tyhmäksi.Ei ihmiset oikeasti välitä.

Silti se kietoi kädet ympärilleni eikä päästänyt lähtemään.

Mä olen tehnyt lupauksen jostain tulevasta, enkä mä enää usko pystyväni pitämään sitä.

En mä ole valmis mihinkään.

Mun kaveri piti 18-vuotis syntymäpäiviään leirikeskuksella.

Meidän piti vain käydä ja lähteä,

mutta joonas oli siellä.

 se torjui mut, mutta sai silti jäämään.

Sitten kaikki hajosi.

Sen käsi kietoutui toisen ympärille.

Viina paukut alkoivat hämärtää mun mieltäni.

Mä en muista mun ajatuksia kun mun kädet tönäisi hänet alas ikkunasta.

kuka tekee niiin?

kuinka sairas täytyy ihmisen olla?

Mä  lähes hyppäsin perään ja näin sen sylkevän verta.

Musta tuntuu niiin pahalta etten pysty hengittämään.

Mua oksettaa ajatella ja pelottaa puhua.

En halua nähdä ketään mutta en tahdo olla yksin.

Mä en kestä että hän vihaa mua.

Hän sanoi että lupasin kerran olla ihastumatta.

'en mä suhun ihastu koska sä oot niin vitun perseestä'

se muisti ajan ja paikan.

'mä pääsen yli susta ja sä pääset yli musta,

me ollaan nyt tasoissa ja kaikki loppuu tähän'

'mitä jos mä en haluu päästä yli susta'

Se sanoi kuinka siitä oli mukavaa kun olin hänen luonaan.

Kuinka lupaisi antaa hellyyttä ja tehdä kaikkensa ettei musta tuntuis niin paskalta.

Se haluis jatkaa tätä mutta ymmärtää miksi minä en.

Vaikka oikeesti mä en vain ole tarpeeksi vahva päästämään hänestä irti.

Mä istuin rappusilla ja katsoin kun hän vaelsi ulkona

etsien 'nukkumapaikkaa' itselleen ja sille nuorelle tytölle.

Sille joka näköjään kesti päivän valoa.

''Because all the boys I know are either like that or in the friend zone''

Viaton tyttö itki mun sängyllä.

Pilvilinnoissa eletty lapsuus on jo meiltä ohi.

Ensimmäinen poika oli katunut yön pimeydessä vaihdettuja suudelmia.

Ei ole maailmanloppu, jos yksi poika ei halua sinua.

Mutta se tunne mikä mukana tulee,

se saa sut haluamaan vajota piemyksiin.

Sinä et ole tarpeeksi kaunis.

Hyvännäköinen, hauska tai fiksu.

Sun persoonallisuus on harmaa tai liian värikäs.

Sinä et riitä. Kenellekkään.

 

Mä odotin kokoajan sen hoppuilevan pois.

Sisälle sateesta katsomaan peliä.

Mutta se jäi.

Se sanoi mielummin olevansa mun kanssa.

Se sanoi että tunsi onnistuneensa, kun sai mut suostumaan kahville.

Aina välillä kädet hapuili toistensa lomiin, kun me seisottiin sen ulko oven luona.

Oli yö, eikä kukaan nähnyt meitä.

Mutta se ei johtunut siitä ettei hän haluaisi näkevän.

Mutta mua pelottaa.

Hän saa mut tuntemaan itseni erityiseksi,

mutta entä jos mä taas kiirehdin ja kuvittelen haluavani hänet,

vain koska joku on saanut mut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi.

Mitä jos mä en tunnekkaan sitä samaa tunnetta mun mahanpohjassa?

 

You need to be kinder than you feel.

Jotenkin musta tuntuu vahvalta.

Kamala piissahattuun fiilis.
Mä oon aina ollut se kaveri, kaikkien kaveri.

Varattu poika sattui paikkakunnalle ja sanoi että mua oli piristävää nähdä.
Toinen haluaa tulla viikonloppuna käymään.
Outo poika on vaihtanut pitkät katseet moikkaukseksi ja miettii miten mun nimikirjoitetaan.
Poika jolle suosittelin mangomelonia hymyilee ja tilaa sitä uudestaan.
Ja joonas on taas täällä. Viestiin vastaamattomuus tuntui julmalta, puhuminen oli toisenlaista.
Ehkä mä oikeasti kasvan. Ehkä mä oikeasti näytän hänelle että tarviin parempaa.

Ja sitten on se tatuoitupoika. Se joka sanoo söpöjä asioita ja on hieman epävarma.
Se sanoo että olen etäinen samaan aikaan kun mä yritän olla laittamatta hänelle viestiä.
Se pelkää että mua ahdistaa.

 Kuitenkin kesä on täälä, enkä mä nää mun kavereita vaan mä teen uusia. ja mä opin tunnistamaan ymmärtämään mitä että oikeat kaverit on niitä, joiden seurassa on hyvä olla.

And I need you to need me.

Liian paljon alkoholia ja kivoja ihmisiä.

Se haki mut tien varresta ja katsoi kun riisuin vaatteeni rannalla.

 Se oli jotenkin niin aikuinen, kypsä

Se ei vaatinut multa mitään, muttei silti lähtenyt.

Se kertoi ettei ihastunut ulkokuoreen vaan persoonaan

ja mä mietin mitä musta voi saada irti työpaikalla heitettyjen muutamien sanojen perusteellla.

Mutta voisiko se muka oikeasti olla kiinnostunut ?

Sen henki haisi tupakalle ja käsivarret olivat lämpimät.

Mä tarviin häntä tarviimaan mua.

Mä haluan kaiken heti nyt.

Mutta mun täytyy mennä hitaasti jotten taas menetä itseäni.

Ehkä mä vain etsin taas jotain turruttamaan mun yksinäisyyyden tässä maailmassa.

Ku ensiks jumaloidaan jokaikist kasvonpiirrettä, niin miten ihmees toisen päivän pilaa ilmeellä.

Jos mä annan sulle lupauksen,

pystynkö mä pitämään sen?

 

Tänään mä itkin tyhjällä parkkipaikalla.

Mä en nähnyt viivojen kulmia kun yritin peruuttaa ruutuun.

Kaikki kontrolli katosi ja tuntui etten onnistu missään.

''no kyllä sulla nyt täytyy joku vikana olla kun nuin tähän reagoit!''

 

Myöhemmin skootterin vauhti kiihtyi liian kovaksi.

Enkä mä halunnut hiljentää.

Päästin kaiken pois.

Mä poistin sen numeron jo ties monennen kerran.

Tällä kertaa poltin myös laatikossa olleen hätävara paprun.

Jäätelökioskilla pojat hymyili mulle ja mä mietin miksi teen hänestä niin erikoisen?

Ei hän ole.

 

Ja tuttutuntematon takelteli kysyessään mua treffeille.

Enkä mä tiennyt että ihmiset täällä tekee niin. 

 

Mutta tänään on hyvä päivä alkaa unohtamaan hänet.

And then, there was you.

Me tapettiin monta sammakkoa.

Pimeys piilotti nniiden hypyt kun ne painautui renkaiden alle.

Ja mä olin surullinen.

Kuvitelmissani meillä oli koko yö aikaa.

Kun saa mitä haluaa, miksi tekisi jotain sen eteen?

Se tuli viereen mutta mä olin silti yksin.

Sade peitti hengityksen ja pimeys kyyneleet.

Se ei halunnut olla siinä, enkä mä oisi halunnut että se olisi.

 Varovasti se silitti poskea ja haroi hiuksia, mutta ei liikaa jotten murtuisi.

Mä tiesin mitä mä haluan sanoa sille,
 mutta se tarkoittais sitä että mun täytyy päästää siitä irti
 lopullisesti.

Me ajettiin takaisin kunnes sen bensa loppui.

Ärsytys ja pelko valtas sen kasvot.

Sen täytyis selittää mitä se on siellä tehnyt.

Tää kaikki saattas paljastua.

Mä kävelin kuolleiden sammakoiden ohi kaatosateessa.

Ja itkin.

Mä olin aivan yhtä maahan tallottu ja rikki kuin ne.

Ne ei valinnut sitä, mutta mä annoin itteni tähän vapaaehtoisesti.

Mä elän kuvitelmissa ja odotan elokuva-loppua.

Ja ainut ero on että mun tuska ei lopu. 

Tää ei oo viimeinen ilta kun mä pyyhin kyyneileitä ja tunnen itseni heikoksi.

Mä en ole pikkutyttö joka jäi roikkumaan.

Mä olen ihminen joka ihastui toiseen, eikä osaa päästää irti.

Memories never die.

Me eletään vaan kerran täällä.

Yolo-fiilis on jokaisen pinnalla kesäaurongon paistaessa.

Mä oon jo miettinny kauan miks mä tekisin jotain mitä en halua.

Hyvät ihmiset kattoo paheksuen kun kaavin loput ruuat bioskaan.

Mä oon hyväksyny itseni.

Mä tiedän mitä mä teen ja miksi.

Tottuminen siihen että olen aina kumminkin teen asiat muka 

ajattelemattomasti tai itserakkaasti

saa perustelut pysymään pään sisällä.

Live and let live.

 

Mut entä asiat jotka tekee mut onnelliseksi?

Mä päätän katsoa awkwardin kaudet läpi 

vaikka aamulla kaduttaa etten ole vieläkään tehnyt yliopisto psykaa.

turhautuminen jostain mahtavasta.

 

Tällä hetkellä mä oon ilonen mun tilanteesta.

Elämä tuntuu hienolta

ja pienet asiat tekee onnelliseksi.

Silti mä teen päätöksiä joita tiedän katuvani.

 

mutta yolo.

miksi siis en nukkuisi vielä yhtä yötä kainalossa

vaikka se saakin mut tuntemaan itseni täysin paskaksi.

 

 

Sun täytyy olla onnellinen näistä asioista.

Mä lähdin maailmalle,

ilman tietoa siitä miten pääsen perille.

mä muutin suunnitelmia 

enkä palannutkaan kotiin silloin kuin pitäisi.

Kaupunkeja joita ei ole koskaan nähnyt

ja ihmisia jotka olivat mulle olemassa vain ulkomailla

Maltakaverit on mahtavia.

Niitten kanssa pystyy elämään vain onnellisesti.

Ja ehkä ihanin kaveripoika.

Se joka saa sut tuntemaan itsesi tärkeäksi

ja kutsuu sua pupsiksi.

Jonka viereen voi kietoutua

ja puhua mitä vaan.

Se joka sanoo tuntevansa sut.

ja niin se tunteekin.

''My head made the choice to end things with him. But my heart... my heart was still waiting for the change that my head might reconsider''

Mä odotin viime yötä niin paljon etten uskaltanut puhua siitä.

Mikään ei ois voinu mennä vikaan.

Mä en halua kertoa tätä sulle

koska se tarkoittaa sitä että mä myönnän sen itselleni.

Mä luulin että ei yksi yö hänen vieressään muuta mitään,

se vain veis pois mun läheisyyden kaipuun.

Mutta se ei toimi niiin.

Hän on kuin alkoholia mulle.

Mitä enemmän mä juon 

sitä pahemmalta musta tuntuu aamulla.

Enkä mä oikein tiedä mitä mä edes teen.

 Mun ajatukset vieri siihen miltä tuo elämä tuntuisi.

Sen käsi kietoutui mun ympärille ja 

parransänki kutitti mun olkapäätä.

Se hengitti epätasaisesti ja naurahteli televisiolle.

Se tuntuu vaan niin oikealle.

Sitä mä haluan.

En sitä tunnetta mikä mulla nyt on.

Sitä kun sä et ole tarpeeksi, etkä ollenkaan.

Kun hän ei katso sua onnellisena, vaan häpeillen.

Kun sä olet jotain mitä ei kehtaa kertoa maailmalle.

merkityksetön.

Kerrostalon ovisulkeutui.

ja me ei enää tunnettu toisiamme.

 

This is all just part of some masterminds plan. If it's meant to happen, it will happen.

Me kaikki tehdään virheitä. Joskus me  opitaan niistä, joskus me hukutaan niihin. 

Poika halusi lähteä ajamaan humalassa. Tyhmä tyttö antoi hänelle avaimet. ''jos jäät kiinni, ni sanot et varastit ne''  Voittamaton fiilis. Ei mulle voi sattua mitään. Ehkä alkoholi tekee sen. Mutta voitko sä laittaa kaikkea sen piikkiin? voitko sä käsi sydämmellä vannoa ettet älynnyt mitä olit tekemässä?

Kaikki selväpäiset oli lähtenyt. Ei sellasta menoa ois edes jaksanut katsoa. Kukaan ei ollut estämässä. Muutama muu päätti lähteä kyytiin ajatellen ettei kuski niin paljoa ollut juonut. Ei se humalaiselta tuntunut ennen kuin auto syöksyi ulostieltä. Se törmäsi puihin ja vieri katolleen. Takakontti oli irronnut menossa ja toinen matkustajista lentänyt ulos autosta. Ne kaikki selvis. 

Ne istuu keskussairaalassa miettien mikä meni vikaan? Mitä niistä nyt puhutaan? Kuka oli niin ajattelematon, että oli valmis vaarantamaan itsensä, kyytiläisten ja mahdollisesti joidenkin täysin tuntemattomien henget? Kuka taas otti riskin istumalla kyytiiin, sen sijaan että olisi kieltänyt poikaa lähtemästä ajamaan. Idiootit. Ehkä ne ei ajatellut sitä niin. En minäkään olisi. Eihän mulle koskaan käy mitään tuollaista. Meidän pitäisi vain älytä se silloin, silloin kun me juodaan viimeinen malja ystävän kunniaksi, ei me olla sankareita. Ei me olla voittamattomia. Me ollaan tyhmiä olentoja, jotka ei ole vielä valmiita tähän maailmaan. 

Tyhmä tyttö ajatteli ensin itseään. Pyysi poikaa ottamaan syyt niskoilleen. Humalaiselle avaimien luovuttaminen. 

Pojalta murtui käsivarsi. Rattijuopumus ja liikenteenvaarantaminen. Joutuu korvaamaan auton vahingot.

Toinen kyytiläisistä odottaa teholla tietoa mahdollisista munuaisvaurioista ja sisäisestä verenvuodosta. Ja toinen selvisi naarmuilla ja jalka- ja selkäkivuilla. Päälle viimeinen sossumerkintä alaikäisenä juomisesta.

Pojan mielestä tästä ei ole enää nousua. Pohja on jo näkyvissä ja sitä kohti on helpompi mennä.

''Kun tästä selvitään, lähetäänkö yhille?''

 

''My reality without having the fantasy to look forward to was becoming too hard to bear.''

awkwardin kolmastuotantokausi saapui 

ja juhlin sitä alottamalla kaiken alusta!

Ehkä mä kuitenkin vain unelmoin.

Samalla tavalla mä olin salaisuus.

Joku joka hävetti.

Mutta mulle ei käynyt niinkuin tv-sarjoissa.

Ja taas mä hukun unelmiin

joissa joku on mun kanssa.

Joku, jonka paljas iho painautuu mua vasten.

ja jonka paitaan mä pukeudun ja käperryn viereen nukkumaan.

 

If you love someone, be the one who wipes away all the tears not the one who causes them.

Lidlin kassalla istuu tutuntuttu.

Se hymyilee nätisti ja sanoo:

'Kiva nähä teidän kaikkien ilmeet tällee aamusta'

Se ties meidän lukiolaisbileistä.

Mä hymyilin takaisin ja naurahdin.

Oisko mun pitänyt sanoa,

että sen poikaystävä pussaili jonkun blondin farkkujuntin kanssa ?

Ihmiset oli vähän järkyttyneitä.

Miten se kehtaa ja tässä meni tasan raja!

Mua järkytti vaan se että hänen ''voitasko puhua''

olisi saattanut johtaa siihen että minä olisin tuo blondi.

En minä ollut se blondi bimbo.

Olin se nyrkkeilijäpoika joka petti tuon nuoren kassatytön.

Every time I close my eyes, it's like a dark paradise.

Hypittiin naurua kuin ala-asteella

ja karattiin ostamaan pitsa ja jäätelöä matikan tunnilla.

Nyt mä jätin kurssin kesken koska on kesä.

Kaikki on niin valmiiksi suunniteltua ja kaavamaista.

Kun ne rikotaan, mä en tiedä mitä tehdä. 

 

Tuntuu kuin mä sortuisin.

Petän itse itseni.

Mulla on mun koko elämä käsissä

mutta mä raottelen mun sormia.

Kaikki valuu hukkaan.

Enkä pysty pitämään itseäni kasassa.

Ja ympärillä elämä on draamaa.

Kaikesta tehdään ongelma.

Jos sä haluat parantaa maailman: herää.

Pelasta itsesi olemalla hiljaa.

ps. kesä ja aurinko saa mut kaipaamaan hänen kainaloon.