Wanhojen tanssit.
Yks ainut päivä johon tuhlataan aivan liikaa
rahaa, aikaa ja hermoja.
Itse olin yhtälailla mukana koko hömpässä
varaamalla kampaus- ja meikkiaikoja,
ostamalla hiusvärejä, koristeita, rusketusvoiteita.
Olen niin turha ihminen.
Vaan se halu näyttää edes kerran niin kauniilta että kaikki kadehtii.
Kuitenkin koko päivän vaan kadehdin muita tyttöjä ja niiden ihanuutta.
Ehkä mä näytin kauniilta, mutta itse sitä on vain vaikea nähdä.
Mä aattelin just niinkuin muutkin että se on se päivä prinsessana,
mutta ei se niin loistokas ollutkaan.
Tää massa liike kaikken lisätessä kuvia fd,
hehkuttaen mekkoja ja sitä kuinka ihana se päivä oli,
saa mut vaan ärsyyntymään vielä enemmän. hyi.
Jatkojen pitikin olla vielä sitäkin mahtavammat.
Odotus:
Juon itseni mukavaks, tanssin niin paljon että jalkoihin sattuu,
syön pakastepitsoja ja piän oikeasti hauskaa mun kavereitten kanssa.
Ja lopulta menisin nukkumaan mun ihanan pikkuserkun viekkuun.
(oikeesti oisin flirttaillut yhden hyvännäköisen pojan kanssa)
Kuinka ärsyttävän tyttömäiseltä ja mukamas muotitietoiselta tää saakin mut kuulostamaan
olin onnistunut valitsemaan just täydellisen asun mikä oli tarpeeks seksikäs,
mutta ei liian että mun selväpäiset kaverit ei haukkusi mua.
Sellanen asu missä tunsin itteni mahtavaksi ihmiseksi.
Todellisuus:
Kimppakyyti ja juotiin ekat jo väsymyksen päälle.
musiikkia, älytöntä laulua ja mahtavia juttuja poikien kanssa.
Paikan päällä mökki täynnä tuntemattomia
(avec sääntö on niin vaikea ymmärtää)
Join pari lisaa ja kaikki alkomuttua mukavaks.
Mutta juuri kun aijoin leijailla ilmaan alkoholin ihmemaailmaan
kuplapoksahtaa ja päädyn makaamaan ylä kertaan maha kippurassa.
Ennen pitkään olin oksentunut jo kerran jos toisenkin,
kunnes eräs ihana abi tuli hakemaan mut ja
mun seuralaisen kotiin vällyjen väliin.
Oksennustauti oli voittanut mut.
Parasta tässä on se että lähes kaikki luulevat
mun juoneen itteni siihen kuntoon että piti luovuttaa.
Ehkä oon vaan ärsyyntynyt koko tapahtumaan koska en ole syönyt kolmeen ja puoleen päivään,
oon elänyt telkkarin ja unimaailman rajamailla, eikä pään särkyyn näy loppua.
