And then, there was you.

Me tapettiin monta sammakkoa.

Pimeys piilotti nniiden hypyt kun ne painautui renkaiden alle.

Ja mä olin surullinen.

Kuvitelmissani meillä oli koko yö aikaa.

Kun saa mitä haluaa, miksi tekisi jotain sen eteen?

Se tuli viereen mutta mä olin silti yksin.

Sade peitti hengityksen ja pimeys kyyneleet.

Se ei halunnut olla siinä, enkä mä oisi halunnut että se olisi.

 Varovasti se silitti poskea ja haroi hiuksia, mutta ei liikaa jotten murtuisi.

Mä tiesin mitä mä haluan sanoa sille,
 mutta se tarkoittais sitä että mun täytyy päästää siitä irti
 lopullisesti.

Me ajettiin takaisin kunnes sen bensa loppui.

Ärsytys ja pelko valtas sen kasvot.

Sen täytyis selittää mitä se on siellä tehnyt.

Tää kaikki saattas paljastua.

Mä kävelin kuolleiden sammakoiden ohi kaatosateessa.

Ja itkin.

Mä olin aivan yhtä maahan tallottu ja rikki kuin ne.

Ne ei valinnut sitä, mutta mä annoin itteni tähän vapaaehtoisesti.

Mä elän kuvitelmissa ja odotan elokuva-loppua.

Ja ainut ero on että mun tuska ei lopu. 

Tää ei oo viimeinen ilta kun mä pyyhin kyyneileitä ja tunnen itseni heikoksi.

Mä en ole pikkutyttö joka jäi roikkumaan.

Mä olen ihminen joka ihastui toiseen, eikä osaa päästää irti.

Memories never die.

Me eletään vaan kerran täällä.

Yolo-fiilis on jokaisen pinnalla kesäaurongon paistaessa.

Mä oon jo miettinny kauan miks mä tekisin jotain mitä en halua.

Hyvät ihmiset kattoo paheksuen kun kaavin loput ruuat bioskaan.

Mä oon hyväksyny itseni.

Mä tiedän mitä mä teen ja miksi.

Tottuminen siihen että olen aina kumminkin teen asiat muka 

ajattelemattomasti tai itserakkaasti

saa perustelut pysymään pään sisällä.

Live and let live.

 

Mut entä asiat jotka tekee mut onnelliseksi?

Mä päätän katsoa awkwardin kaudet läpi 

vaikka aamulla kaduttaa etten ole vieläkään tehnyt yliopisto psykaa.

turhautuminen jostain mahtavasta.

 

Tällä hetkellä mä oon ilonen mun tilanteesta.

Elämä tuntuu hienolta

ja pienet asiat tekee onnelliseksi.

Silti mä teen päätöksiä joita tiedän katuvani.

 

mutta yolo.

miksi siis en nukkuisi vielä yhtä yötä kainalossa

vaikka se saakin mut tuntemaan itseni täysin paskaksi.

 

 

Sun täytyy olla onnellinen näistä asioista.

Mä lähdin maailmalle,

ilman tietoa siitä miten pääsen perille.

mä muutin suunnitelmia 

enkä palannutkaan kotiin silloin kuin pitäisi.

Kaupunkeja joita ei ole koskaan nähnyt

ja ihmisia jotka olivat mulle olemassa vain ulkomailla

Maltakaverit on mahtavia.

Niitten kanssa pystyy elämään vain onnellisesti.

Ja ehkä ihanin kaveripoika.

Se joka saa sut tuntemaan itsesi tärkeäksi

ja kutsuu sua pupsiksi.

Jonka viereen voi kietoutua

ja puhua mitä vaan.

Se joka sanoo tuntevansa sut.

ja niin se tunteekin.

''My head made the choice to end things with him. But my heart... my heart was still waiting for the change that my head might reconsider''

Mä odotin viime yötä niin paljon etten uskaltanut puhua siitä.

Mikään ei ois voinu mennä vikaan.

Mä en halua kertoa tätä sulle

koska se tarkoittaa sitä että mä myönnän sen itselleni.

Mä luulin että ei yksi yö hänen vieressään muuta mitään,

se vain veis pois mun läheisyyden kaipuun.

Mutta se ei toimi niiin.

Hän on kuin alkoholia mulle.

Mitä enemmän mä juon 

sitä pahemmalta musta tuntuu aamulla.

Enkä mä oikein tiedä mitä mä edes teen.

 Mun ajatukset vieri siihen miltä tuo elämä tuntuisi.

Sen käsi kietoutui mun ympärille ja 

parransänki kutitti mun olkapäätä.

Se hengitti epätasaisesti ja naurahteli televisiolle.

Se tuntuu vaan niin oikealle.

Sitä mä haluan.

En sitä tunnetta mikä mulla nyt on.

Sitä kun sä et ole tarpeeksi, etkä ollenkaan.

Kun hän ei katso sua onnellisena, vaan häpeillen.

Kun sä olet jotain mitä ei kehtaa kertoa maailmalle.

merkityksetön.

Kerrostalon ovisulkeutui.

ja me ei enää tunnettu toisiamme.

 

This is all just part of some masterminds plan. If it's meant to happen, it will happen.

Me kaikki tehdään virheitä. Joskus me  opitaan niistä, joskus me hukutaan niihin. 

Poika halusi lähteä ajamaan humalassa. Tyhmä tyttö antoi hänelle avaimet. ''jos jäät kiinni, ni sanot et varastit ne''  Voittamaton fiilis. Ei mulle voi sattua mitään. Ehkä alkoholi tekee sen. Mutta voitko sä laittaa kaikkea sen piikkiin? voitko sä käsi sydämmellä vannoa ettet älynnyt mitä olit tekemässä?

Kaikki selväpäiset oli lähtenyt. Ei sellasta menoa ois edes jaksanut katsoa. Kukaan ei ollut estämässä. Muutama muu päätti lähteä kyytiin ajatellen ettei kuski niin paljoa ollut juonut. Ei se humalaiselta tuntunut ennen kuin auto syöksyi ulostieltä. Se törmäsi puihin ja vieri katolleen. Takakontti oli irronnut menossa ja toinen matkustajista lentänyt ulos autosta. Ne kaikki selvis. 

Ne istuu keskussairaalassa miettien mikä meni vikaan? Mitä niistä nyt puhutaan? Kuka oli niin ajattelematon, että oli valmis vaarantamaan itsensä, kyytiläisten ja mahdollisesti joidenkin täysin tuntemattomien henget? Kuka taas otti riskin istumalla kyytiiin, sen sijaan että olisi kieltänyt poikaa lähtemästä ajamaan. Idiootit. Ehkä ne ei ajatellut sitä niin. En minäkään olisi. Eihän mulle koskaan käy mitään tuollaista. Meidän pitäisi vain älytä se silloin, silloin kun me juodaan viimeinen malja ystävän kunniaksi, ei me olla sankareita. Ei me olla voittamattomia. Me ollaan tyhmiä olentoja, jotka ei ole vielä valmiita tähän maailmaan. 

Tyhmä tyttö ajatteli ensin itseään. Pyysi poikaa ottamaan syyt niskoilleen. Humalaiselle avaimien luovuttaminen. 

Pojalta murtui käsivarsi. Rattijuopumus ja liikenteenvaarantaminen. Joutuu korvaamaan auton vahingot.

Toinen kyytiläisistä odottaa teholla tietoa mahdollisista munuaisvaurioista ja sisäisestä verenvuodosta. Ja toinen selvisi naarmuilla ja jalka- ja selkäkivuilla. Päälle viimeinen sossumerkintä alaikäisenä juomisesta.

Pojan mielestä tästä ei ole enää nousua. Pohja on jo näkyvissä ja sitä kohti on helpompi mennä.

''Kun tästä selvitään, lähetäänkö yhille?''

 

''My reality without having the fantasy to look forward to was becoming too hard to bear.''

awkwardin kolmastuotantokausi saapui 

ja juhlin sitä alottamalla kaiken alusta!

Ehkä mä kuitenkin vain unelmoin.

Samalla tavalla mä olin salaisuus.

Joku joka hävetti.

Mutta mulle ei käynyt niinkuin tv-sarjoissa.

Ja taas mä hukun unelmiin

joissa joku on mun kanssa.

Joku, jonka paljas iho painautuu mua vasten.

ja jonka paitaan mä pukeudun ja käperryn viereen nukkumaan.

 

If you love someone, be the one who wipes away all the tears not the one who causes them.

Lidlin kassalla istuu tutuntuttu.

Se hymyilee nätisti ja sanoo:

'Kiva nähä teidän kaikkien ilmeet tällee aamusta'

Se ties meidän lukiolaisbileistä.

Mä hymyilin takaisin ja naurahdin.

Oisko mun pitänyt sanoa,

että sen poikaystävä pussaili jonkun blondin farkkujuntin kanssa ?

Ihmiset oli vähän järkyttyneitä.

Miten se kehtaa ja tässä meni tasan raja!

Mua järkytti vaan se että hänen ''voitasko puhua''

olisi saattanut johtaa siihen että minä olisin tuo blondi.

En minä ollut se blondi bimbo.

Olin se nyrkkeilijäpoika joka petti tuon nuoren kassatytön.