i'm terrified, but i can't stop

Miksi mä luovutin? Mä nousin ilmaan. Leijuin pumpulina tuulen kuljettaessa mua naapurin ikkunan alle, siellä huudan häntä ilman ääntä. Mä en ollut tarpeeksi vahva. Nyt mä kävelen yksin tiellä ja tuijotan sumua kuin kotia jonne haluan kadota. Kukaan ei löydä. Kukaan ei satuta.

Hengittäessä ilma vetää viiltoja pitkin mun keuhkoja.Väreet kulkee mahan pohjasta käsivarsiin ja kostuttaa mun silmät. Mä tiedän että tää ei jatku enää kauaa näin.Seison silmät kiinni sillan kaiteella ja odotan  että hän tulee työntämään mut alas. Antaa mun vajota takas pohjaan. Pahinta on että tiedän olevani typerä. Tiedän miten sadut päättyy ja silti elän mukana enkä suojaudu. Ehkä se on elämää? ehkä mun pitää hajota koska muuten mä en eläisi ollenkaan? Mä tarvitsen häntä, hän ei minua.

Vaikka mä tiedän mitä hän tekee mulle, vaikka mä tiedän että hän on tehnyt näin muillekkin, vaikka se tekeekin must yhden typerän tytön, mä en pysty irroittaa. Mä päätän etten enää ota yhteyttä ja silti teen sen aina uudestaan.