Mä vaan pelkään et se ei meekkään niin. Että kaikki kaatuukin sinä iltana. Mä tarviin rohkaisun, ja kun ma saan sen, mä älyän kuinka tyhmä mä oon ollu koko ajan. Mä odotan jotain mikä on täysin väärin ja mahdotonta. Käy taas niinkuin ennenkin. Joku nostaa mut ylös ja työntää alas. Jättää yksin. Tuntemattomaksi. Eikä kukaan tiedä, että joku teki mut hetken onnelliseksi.
Mutta vielä kaikki on hyvin. Mä en aijo pudota. Ehkä mä en voikkaan pilata tätä. Siinä uskossa mä elän. Ja tiedän olevani tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti