Tää on lopussa. Oon ollut onnellinen liian kauan.
Hän ei ota enää yhteyttä ja kun me puhutaan tuntuu kuin olisin
ainut joka jaksaa sanoa jotain.
Mä tunnen itseni niin arvottomaksi. Mietin mitä hänn edes näkisi minussa.
Ei hänellä olisi syytä ihastua minuun. Minä en ole mitään.
Mä en uskalla puhua, koska en halua näyttää että luulisin meidän olevan jotain. En halua ahdistaa tai valittaa. Mä en uskalla kysyä, koska pelkään vastausta. Ja silloin tämä loppuisi. Mä en pysty olemaan yksin, en jaksa ajatella.
Paha olo ei mene pois.
älä vielä päästä irti.
''We are all a little weird and life’s a little weird, and when we find someone whose weirdness is compatible with ours, we join up with them and fall in mutual weirdness and call it love.''
- Dr. Seuss
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti