Mun elämä on enemmän sekaisin kun elokuva jonka katsoin.
Mä en tiedä, mä en vaan tiedä.
Mitä ma haluan? Mitä mun pitäis tehdä?
Tuntuu musertavalta, kun ihminen jolle olet kertonut lähes kaiken,
joka on auttanut sua avautumaan, sanoo ettei kerro muutakun kahdelle
ihmiselle ihan syvimpiä ajatuksiaan. Ja sä et ole kumpikaan niistä.
Mä en olekkaan tärkeä.
Me katsottiin elokuvaa. Kavereiden kanssa. Mä en edes pidä mun kavereista.
Meidän kouluun tuli poika. Se on vuoden mua nuorempi,
hyvännäköinen ja hauska.
Sen seurassa on mukavaa ja mä tykkään itsestäni.
Se on mukana seurakunnantoiminnassa,
ei ole koskaan ollut humalassa,
eikä pidä juomisesta.
Se on jotain mistä pidän.
Vaikka se on liian erilainen siitä
mitä luulin haluavani.
Mä tiedän että se ei pystyis satuttamaan mua.
Se ei ole sellainen. Se on turvallinen.
Mut mä en tiedä mitä mä haluan.
Mitä jos mä annan itteni taas mennä,
eikä tää sit onnistukkaan?
Jos tää ei olekkaan sitä mitä mä haluan?
Tai jos hän onkin mulle vain jotain
minkä avulla yritän päästä yli menneisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti