Välillä sattuu ajatella että kaikki oli toisin vuosi sitten.
Mä olin onnellinen.
Tai sitten murehdin sitä että olin onnellinen.
Mä en kaipaa sua.
Mä kaipaan sitä mitä meillä oli.
Sitä kun tuntee toisen.
Sitä kun heräsin sun huutoihin.
ja nukahdit mun hiipiviin askeliin.
Eikä yöt ollut pimeitä.
Mä oon vahva. mutta mä tiedän että sä vielä saat mut,
vaikka se saa mut tuntemaan itseni maailman säälittävimmäksi ihmiseksi.
Koska ainut tapa millä pääsen susta oikeasti yli
on että mä kerron sulle totuuden.
Ja suljen sut pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti