Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja joita en halua unohtaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja joita en halua unohtaa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Please god, forgive me

Rakastan istua auton kyydissä pimeällä. Matkalla ei minnekkään. Kauas pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Eilen hän vei mut pois täältä. Katuvalot paistoi oransseina kunnes ne loppui ja näin kuun sadepisaroiden läpi. Aivan liian kaukana. Hiljaisuudet ei ahdistanut. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan, silti pystyi sanomaan mitä vaan. Kun hän nauroi  tuntui mahtavalta. Hänen kätensä hipaisi omaani ja olisin halunnut tarttua kiinni enkä koskaan päästää irti. Mahan pohjassa tuntui joka ainoa katse, joka ainoa kosketus ja sana. Ei kukaan ole saanut mua tuntemaan näin.
Musta tuntui mahtavalle. En mä tiedä mitä on rakkaus. Mähän olen se joka ei rakastu. En edes usko siihen. Voiko se tuntua tältä? vai olenko mä taas vain typerä. Mulla on ollut paljon ihastuksia ja tiedän että ne on ollut vain ihastuksia. Hetken huumia. Ja kun ne pääsi liian lähelle mä pakenin. Huomasin asioita jotka sai ihastuksen inhottamaan. Pinnallisia asioita. Tyhmiä asioita, kuten liian suuret jalat tai vääränlainen vaatemaku. Ei tuo poika mun vieressä ollut täydellinen. Mutta se pääsi lähelle, se sai mut tuntemaan itseni aivan erilaiseksi. Enkä mä löytänyt siitä mitään vikaa.
Me seisottiin keskellä tietä ja kuoltiin yhdessä. Laulettiin typeriä lauluja, huudettiin basson tahtiin ja puhuttiin ihmeellisistä asioista. Semmoisesta ihmisestä mä olen unelmoinut. Koko ilta tuntui niin uskomattomalta, mutta silti niin normaalilta. Aivan kuin niin sen aina olisi pitänyt olla.

Olen liian onnellinen ajatellakseni kuinka kamala ihminen mä olen. Kuinka väärin teen. Eikä musta edes tunnu pahalta. En osaa hävetä.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Stay with me I can make, Make you glad you came

Pitkästä aikaa tunsin itteni onnelliseks täällä. Tällä paikkakunnalla. Tällä kertaa humala ei masentanut mua täysin. Ihmiset sanoo et surut voi hukuttaa alkoholiin. Mua se ei auta. Jos oon sekasin, älyän vaan kuinka yksin mä oon, kuinka haluun päästä pakoon tästä elämästä.

Mun ''luottopojun'' synttärit. Ihmiset oli ihania, juomat hyviä.

''Oon yrittäny koko illan iskee sua mut et vaan lämpee'' Silti musta tuntu et se oli koko illan juossu pois mun seurasta.

Me istuttiin saunassa. Se kerto sen perheestä. Mä lohdutin. Se piti mua sylissä. Se ei yrittänyt avata mun housuja. Se pussaili ja piti lähellä. Sanoin et voisin joskus tulla käymään sen kämpillä. ''Et sä kumminkaa haluu tulla. Oot huomenna selvinpäin ja oot ihan toista mieltä'' Se piti mua kädestä ja otti syliiin, vaikka kaikki muut näki. Puhuin mun kavereille ja se halas mua takaa päin. Se oli ihana. En mä halunnut ajatella että välillä sen sylissa istui joku toinen tyttö.

Mä lähdin pois. Se piti kädestä ja antoi pusun.

Koko matkan mä hoin ettei se oo totta. Että en anna sen vaikuttaa muhun. Se voi olla huomenna mitä mieltä vaan mutta mua ei satuta. Ehkä mun pitää aina kasata itteni tarpeeks ajoissa etten hajoa unelmiin. Toiiveisiin jostain mitä ei oo tulossa. Se autto. oon ehjä. En tiedä mitä se haluaa mutta oon valmis kaikkeen. Mä kestän kaiken. Tajusin tänään että sana mitä pelkään on fool. Nyt mä en ole typerä. Mä en usko unelmiin. Mä en odota mitään. Mä elän.