Wanhojen risteily.
Sunnuntaina ei alle 20vuotiaat saanut taxfreestä alkoholituotteita,
toiset päätti istua hytissä angstaten, mutta mulla oli mahtavaa.
Vaellettiin ympäriinsä ja juteltiin mukavia.
Kuvattiiin videoita ja nolattiin itsemme tuntemattomien silmissä.
Mutta katseet olivat kivoja.
Kun vaeltaa keskeltä tanssilattiaa esittäen agenttia
ja juoksee rappusia pitkin karkuun
jää taakse mielipiteet hulluudesta.
mutta muut olivat yhtähulluja.
Maanantaina Tukholmaan.
Aurinko ja kauniit rakennukset.
Käveltiin pitkin katuja ilman huolia siitä ettei koskaan löydetä takaisin.
Illalla tanssittiiin kuin saattaisimme huomenna herätä ilman jalkoja.
Silloin hän löysi mut.
Suoraan sanoen hän löi mua turpaan tanssilattialla.
Täydellinen vartalo ja se aitous
vei mut sen hyttiiin.
Se teki siitä illasta täydellisen.
Sudämeen hieman pistää että se voisi olla oikeasti täydellinen
mutta totuus on että se oli vain humala ja se tosiasia
etten enää koskaan tule näkemään häntä.
Silloin mikään ei voi pilata muistoa.
Hän kantoi mut rappuset ylös
kunnes molemmat myönsi inhoavansa
romanttisia eleitä.
Ja sai puhua englantia.
Ei ole ehkä mitään muuta mikä saa mut syttymään niiin.
This isn't even my bed ja i love the way you say nej!
Katsoin kun hän vahtoi avainkorttia infopisteellä
ja sai vanhan naisen hymyilemään kainosti kohteliaisuuksille.
Se kertoi kuinka ruotsissa kerrotaan suomalaisten naisten olevan rumia ja kamalia.
Silti sen kaverit huusi mun perään you are so beautiful.
Vaikka tosiasiassa uskon näyttäneeni aivan perseeltä.
Mutta kaikki oli humalassa ja mukavia ja elämä oli ihanaa.
En tiedä miten kirjoittaa,joten teksti on kamalaa, mutta tärkeintä on että sä muistat tän kaiken.
Tulevaisuuden minä, sä olet joskus saanut hyvännäköisen ja kroppaisen,
ihanan, hauskan ja herttaisen itsevarman miehen, jolla on tatuointi, toivo ei ole menetetty.
ps. hän väitti olevansa anton ewaldin kaksoisveli
mutta tosiasiassa sanoikin rakastavansa häntä kuin kaksoisveljeään.
