Ja hän vakuuttaa siitä kuinka olet maailman tärkein ihminen. Ja kuinka hän rakastaa sinua yli kaikkien vikojesi eikä koskaan tule unohtamaan sitä mitä annoit hänelle. Ja sinä katsot häntä, toivoen hänen päästävän sinut menemään.

Mä tein sen.

Mä irrottauduin ja murskasin sen pojan haaveet.

Nyt se itkee yksin hiljaa ja nousee aamulla kouluun 

esittämään ilosta ja nauravaista.

''No en vitussa ole okei! siks mää ehkä oonki ''hyperaktiivinen''

mutta mä lupasin sulle että oon okei nii sillon oon okei vaikka

sisältä oon ihan palasina''

Miks elämä on tällaista?

Miks en voi elää satuttamatta toista?

Mä vaan haluisin että se osais jatkaa elämäänsä.

Älyäis etten mä ollut niin täydellinen mikskä se mut maalas.

Se löytää jonkun paremman.

ps. Yksi poika on aika isokokoinen ja muutenkin useiden mielestä 'ällöttävä''

Tänään ruokalassa mun yksi kaveri sanoi:

''Mä meinasin eilen ostaa salaattia siitä sokkarin paistopisteeltä,

mut sit näin et kimi oli siin töissä, nii ei kyl enää tehnykkään mieli.''

Mikä meidän kasvatuksessa on mennyt vikaan ?