I'm the type of person who tries to fall back asleep in the morning just to finish a dream

Kun kävelee bussipysäkiltä kotiin 

ja edessä kävelee tuttutuntematon koirankanssa.

Se koira pysähtyy nuuskimaan ja sä saavutat ne.

Mitä silloin pitää sanoa?

Hyvät hauskat kaunis sää?

Osoitus siitä ettet ole huonokäytöksinen teini,

awkward silence, huoleton repliikki ja kiihdytys kun

koira jää hidastelemaan lumipenkkojen keltaisiin kohtiin.

 

Mutta aurinko paistaa ja olen valmis kesään.

Vaikka koko ajan jotain puuttuu mä pusken sen pois ja olen onnellinen.

Kohta ei tarvitse käyttää takkia, tie on sula ja viimeinen skootterikesä.

Wanhojen risteily, työsoppari ja alotin juoksemisen.

Pitentyneet yö unet ja tahto vastustaa asioita.

Halu oikeesti muka panostaa kouluun ja tehdä kunnialla yliopisto 

psykologia (lol kirjotat vieläkin psykologian psygologiana) loppuun.

Mä elän unelmissa ja puhun itselleni kotimatkalla.

Pääsiäiseksi mä lähden pois täältä.

 

Jos mä luovutan ja huudan sua, tuletko takaisin ja sanot että maailma ärsyttää sinuakin?

Sherlock Holmes ja peittoon kääriytynyt minä.

räkäpapereita, minttusuklaaproteinshakea vihdoin ostetusta shhakerista,

yksinhuoltajaäiti-kampaus, vuotava nenä ja kirvelevä ylähuuli.

Ja toiveita siitä että puhelin kertoisi jonkun uuden ja jännittävän kaipaavan mua.

Tyhmät, lapselliset, ajattelemattomat luokkatoverit.

Lukupäiväkirja ihmisvihaajasta.

Kolmen tunnin päikkärit koska himymin jakso oli se jonka olin jo nähnyt

ja miljoona koulujuttua mitkä piti hoitaa.

ps. mulla on läheisyyden kaipuus.

''Wipe the mud spray from your face. Stop the engine, yeah, stop pretending that you're still breathing''

 

 

  

 

Joka vuosi käydään mun isosiskojen kanssa road tripillä.

Lähdetään vain ajamaan johonkin päin suomea ja vietetään laatu aikaa yhdessä.

Tämä oli jo seitsemäskerta.

En mä siitä kuitenkaan aio kertoa, vaan siitä mikä musta on tullut.

''Ethän sää vielä oli harrastanut seksiä?''

...

''..eeen..''

Sitä on muka niin vaikea kertoa. Edes mun siskoille.

Mä olen se meidän perheen pienin ja viattomin.

17 vuotta ja 8 kuukautta.

Alle vuodessa neljä eri miestä/poikaa.

onko se paljon?

Tutustuin ruotsin laivalla poikaan joka asuu tampereen lähellä.

Se katseiden vaihtelu päätyi teinien pussailemiseen takakannella.

Täällä kertaa tapaaminen pomppasi muutaman tason yli, loppuun asti.

Pahinta tässä on se etten tunne mitään häpeää.

Käyttäydyn kuin pieni hutsu, enkä edes halua parantaa tapojani.

Nautin huomiosta ja siitä kuinka se poika sanoi mun olevan ''vitun hyvä ottaa suihi''.

Eräs tyttö kerran sanoi ''ne on varmaan kateelisia kun olin kolmen eri pojan kaa samana iltana''

Ja tunnen suurta myötä häpeää.

Mutta eroaako mun käyttäytyminen muka tästä jotenkin?

Mutta lähes kaikille olen se kiltti naapurin tyttö.

Vanhemmat, opettajat ja tutut pitää mua herttasena,

kaveri piiri lähes samoin.

Parasta on kun kukaan ei tiedä.

Ainut ongelma on että se, jonka ihoa vasten haluan painautua

kuuntelemaan hengitystä ja sanoa jotain pientä ja hauskaa,

se jonka kättä haluan pyöritellä ja vetää sormia pitkin hänen mahaansa,

ei enää halua minulta muutakuin seksiä.

Mutta se on okei. Koska tänä vuonna mä olen päättänyt päästä yli.

And im doing a great jod at it!

 

This is the end. Hold your breath and count to ten. Feel the earth move and then hear my heart burst again

Se tuli taas eilen tänne. 

Mä käyttäydyin niin hyvin kun vaan osasin,

en pommittänut viesteillä, olin välinpitämätön.

Me nähtiin, istuttiin sen autossa radion valossa.

Asiat johti toiseen ja vaatteet heitettiin jalkotilaan.

anteeksi heikkohermoiset.

Owl city- saltwater room

Se on se kappale joka muistuttaa mua shänestä.

Kaikesta hyvästä ja pahasta.

Se joskus linkkas sen mulle ja ylisti sitä taivaisiin.

Niin määkin siihen ihastuin.

Mulla on ollu kuvitelmia siitä kuinka se saattais oikeasti tykätä musta.

Oon monesti miettiny merkkaako se laulu sille samaa kuin mulle

meitä.

Mun salaisissa unissa se on soittannu sen kappaleen mulle 

kun me istutaan hiljaa kahdestaan

ja sillon mä tietäisin.

Mä nousin autosta ja kävin pisulla lumipenkassa.

Mä istuin takaisin etupenkille ja hän kysyi jotain.

Mun sanat sekoittui sen kappaleen sanojen alkaessa.

Mä älysin et tää oli sama hetki mistä mä oon joskus uneksinu

silti se ei ollu sama.

En mä tiennyt oliko se valinnut sen vai tuliko se sattumalta.

en mä tiennyt mitä se halusi.

Kotona mä laitoin sille viestiä.

''voitsä sanoo mulle sen et sä et haluu multa muutakun pillua''

''täh. ei mun ollu ees tarkotus mitää tehä äske''

''nojoo mut miks muute sä haluisit mua tällee sillotällö nähä''

''nii totta. no ehkä se siton sitä''

''mnii''

''haittaakse''

''eei. halusin vaan et sanot sen''

Mä haluaisin aatella että se vielä haluis mua.

Sen kanssa on niin helppoa.

Silti mä en anna itteni taas upota kuvitelmiin

mä en halua enää uskotella itelleni et se haluis jotain muuta

Mä en aio olla enää typerä.