Kumpa tulvisi taas ja veisi osan mukanaan. Ei sen väliä kumpaan ryhmään minut luetaan.

Elämä muuttui. Hän muutti sen. Tai ainakin yritti.

Liian suuri kuppi lämmittää käsiä kun tuijottaa vihreitä nojatuoleja.

Ne ovat siirtyneet. Ne ovat muuttaneet uuteen paikkaan.

Silti kaikki on samanlaista.

Näin on parempi, hän hokee itselleen.

Kun haluaa kieltää itsensä. Sen ihmisen mikä sä olet.

Karata toiseen maailmaan, eikä tiedä mikä olisi hyvin.

Menneisyys kaduttaa, kaipaa. Kaikki muu pelottaa.

Missää ei ole hyvä.

Kun voisikin vain palata aikaan kun yöllä karattiin sillan alle.

Istuttiin vierekkäin graffitien seassa eikä oltu aikuisia.

Muiden onnellisuus ei tuottanut kateutta.

Ei tarvinnut miettiä sanoja, tekoja tai lauseita.

Pojat olivat mysteerejä ja tytöt ihastuneita.

Ja juotiin aivan liikaa tehoa.

Ajatukset vie hetkeksi pois, tarinat on tullut takaisin.

Niiden avulla pystyy nukahtamaan iltaisin.

Haaveet jostain menetetystä.

ja haaveet tulevaisuudesta.

''kunhan vain pääsen pois täältä''

koko ajan odottaa sitä hetkeä.

mutta eikö mun pitäisi jo elää?