Kun kävelee bussipysäkiltä kotiin
ja edessä kävelee tuttutuntematon koirankanssa.
Se koira pysähtyy nuuskimaan ja sä saavutat ne.
Mitä silloin pitää sanoa?
Hyvät hauskat kaunis sää?
Osoitus siitä ettet ole huonokäytöksinen teini,
awkward silence, huoleton repliikki ja kiihdytys kun
koira jää hidastelemaan lumipenkkojen keltaisiin kohtiin.
Mutta aurinko paistaa ja olen valmis kesään.
Vaikka koko ajan jotain puuttuu mä pusken sen pois ja olen onnellinen.
Kohta ei tarvitse käyttää takkia, tie on sula ja viimeinen skootterikesä.
Wanhojen risteily, työsoppari ja alotin juoksemisen.
Pitentyneet yö unet ja tahto vastustaa asioita.
Halu oikeesti muka panostaa kouluun ja tehdä kunnialla yliopisto
psykologia (lol kirjotat vieläkin psykologian psygologiana) loppuun.
Mä elän unelmissa ja puhun itselleni kotimatkalla.
Pääsiäiseksi mä lähden pois täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti