Mietin koko ajan jokaista sun sanaa. Mietin mitä mahdat tarkoittaa kun sun sanat, teot ja mun tunteet sekoittuu keskenään enkä enää osaa ajatella. Koko päivän odotan viestiä mitä et kuitenkaan laita, et enää. Silti illalla facebookissa tulet puhumaan ja ihmettelet missä olen ollut. Olen ollut vahva. Olen kaivanut puhelimen taskusta miljoonakertaa ja pakottanut itseny pysymään hiljaa. Pidät mua lähellä mutta silti musta tuntuu että haluat päästää irti. En osaa enää käyttäytyä. Pelkään etten olekaan tarpeeksi hyvä.''Kato, se on yksyksyksyks. Saa toivoa'' Mun ystävä kuiskas kesken ensiapukoulutuksen ja mä tiesin mitä mä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti