Pieni hento hyttynen lensi ikkunan edessä tuijottaen ulos,
ehkä se elätti toiveita.
Halusi lentää kohti maailmaa
tai sitten vain päästä vapaaksi.
Mä olin isompi, vahvempi, riistämään sen haaveet pois.
sen siivet ruttaantui kun sen heikko vartalo painui vasten lasia.
Tuolta musta juuri nyt tuntuu.
Murskattu.
Kaikki viety pois.
Mulla ei ole oikeasti mitään, mä vain kuvittelen.
Mä en ole mitään.
''Joka susta oikeesti tykkää''
Ei sellaista löydy.
Miksi kukaan minua ikinä rakastaisi?
miksen minä voi merkitä koko maailmaa jollekkin?
Miksei kukaan halua tehdä tyhmiä päätöksiä mun takia?
Ei sellasta tapahdu mulle.
Mussa ei oo mitään.
Miten toiseen pystyy luottamaan?
Miten mä ikinä pystyn uskomaan kehenkään enää?
Kaikki miehet vai haluavat yhtä asiaa minulta, ei enenpää.
Ovelia juonia ja lepertelyjä että saa haluamansa
ja voi unohtaa. Ne pelaa mulla ja luulevat etten huomaa.
Hän taas kertoo sen. Ei hän musta oikeasti tykkää.
Silti haluaa roikottaa mukana.
Hän haluaa multa ainostaan yhtä asiaa, ja mä annan hänen
viedä minulta kaiken.
Mä haluasin olla erityinen.
Mä haluaisin että mä merkkaisin jollekkin jotain.
Että mä oisin tärkeä.
Mä en haluu pelätä sanoja ja tekoja.
Mä haluun nukahtaa jonkun sänkyyn koska hän haluaa minut siihen.
Juuuri siihen.
viiden sentin päähän hänen hengityksestään.
Jonkun joka sanoo mulle 'älä lähde, mulle tulee ikävä'
Jonkun joka näyttäisi että mä en ole täysin merkityksetön.
Koska tällä hetkellä
mä voisin kadota.
eikä kukaan välittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti