keskiviikko 26. joulukuuta 2012

haluan vain olla yksin, sanoi hän, eikä kukaan nähnyt sotaa hänen päänsä sisällä

Jotain puuttuu, silti mulla on kaikki.
Etsin vääriä asioita vääristä paikoista.
Mä haluun tehdä jotain,
kokea elämän
ja silti mua pelottaa.
Mä en osaa olla oma itseni.

Mä kuvittelen asioita ja sattuu tietää ettei ne ole totta
ja joskus mä en tiedäkkään, mä annan niitten vajota mun alitajuntaan
ja silloin mä sekoan.
Mä kerron valheita ja toivon että joku kuuntelis mua.
Mä uskon että löysin sielunveljeni ja sitten hän jätti minut.
Vaikkei hän koskaan todellinen ollutkaan.
Kaipaan koko ajan uutta. Jotain jännittävää.
Sitä tunnetta mun mahanpohjassa
sitä iloa, erillaisuutta, jännitystä.
Mitä jos mä en koskaan tule tyytymään mihinkään?
Entä jos mä vain hukun hiljaa enkä pelasta itseäni?


2 kommenttia:

  1. Tää kertoo niin musta vähän aika sitten. Nyt huomaan että oon muuttunu,parempaan suuntaan. Eli kyllä säkin siihen pystyt! :)

    VastaaPoista
  2. Aina on hyvä toivoa!:) jotenkin vain tuntuu etten mä pysty parempaan ennekun pääsen eroon tästä kaupungista ja kaikesta vanhasta.

    VastaaPoista