perjantai 1. maaliskuuta 2013

This is the end. Hold your breath and count to ten. Feel the earth move and then hear my heart burst again

Se tuli taas eilen tänne. 
Mä käyttäydyin niin hyvin kun vaan osasin,
en pommittänut viesteillä, olin välinpitämätön.
Me nähtiin, istuttiin sen autossa radion valossa.
Asiat johti toiseen ja vaatteet heitettiin jalkotilaan.
anteeksi heikkohermoiset.

Owl city- saltwater room
Se on se kappale joka muistuttaa mua shänestä.
Kaikesta hyvästä ja pahasta.
Se joskus linkkas sen mulle ja ylisti sitä taivaisiin.
Niin määkin siihen ihastuin.

Mulla on ollu kuvitelmia siitä kuinka se saattais oikeasti tykätä musta.
Oon monesti miettiny merkkaako se laulu sille samaa kuin mulle
meitä.
Mun salaisissa unissa se on soittannu sen kappaleen mulle 
kun me istutaan hiljaa kahdestaan
ja sillon mä tietäisin.

Mä nousin autosta ja kävin pisulla lumipenkassa.
Mä istuin takaisin etupenkille ja hän kysyi jotain.
Mun sanat sekoittui sen kappaleen sanojen alkaessa.
Mä älysin et tää oli sama hetki mistä mä oon joskus uneksinu
silti se ei ollu sama.
En mä tiennyt oliko se valinnut sen vai tuliko se sattumalta.
en mä tiennyt mitä se halusi.

Kotona mä laitoin sille viestiä.

''voitsä sanoo mulle sen et sä et haluu multa muutakun pillua''

''täh. ei mun ollu ees tarkotus mitää tehä äske''

''nojoo mut miks muute sä haluisit mua tällee sillotällö nähä''

''nii totta. no ehkä se siton sitä''

''mnii''

''haittaakse''

''eei. halusin vaan et sanot sen''

Mä haluaisin aatella että se vielä haluis mua.
Sen kanssa on niin helppoa.
Silti mä en anna itteni taas upota kuvitelmiin
mä en halua enää uskotella itelleni et se haluis jotain muuta
Mä en aio olla enää typerä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti