Mä odotin viime yötä niin paljon etten uskaltanut puhua siitä.
Mikään ei ois voinu mennä vikaan.
Mä en halua kertoa tätä sulle
koska se tarkoittaa sitä että mä myönnän sen itselleni.
Mä luulin että ei yksi yö hänen vieressään muuta mitään,
se vain veis pois mun läheisyyden kaipuun.
Mutta se ei toimi niiin.
Hän on kuin alkoholia mulle.
Mitä enemmän mä juon
sitä pahemmalta musta tuntuu aamulla.
Enkä mä oikein tiedä mitä mä edes teen.
Mun ajatukset vieri siihen miltä tuo elämä tuntuisi.
Sen käsi kietoutui mun ympärille ja
parransänki kutitti mun olkapäätä.
Se hengitti epätasaisesti ja naurahteli televisiolle.
Se tuntuu vaan niin oikealle.
Sitä mä haluan.
En sitä tunnetta mikä mulla nyt on.
Sitä kun sä et ole tarpeeksi, etkä ollenkaan.
Kun hän ei katso sua onnellisena, vaan häpeillen.
Kun sä olet jotain mitä ei kehtaa kertoa maailmalle.
merkityksetön.
Kerrostalon ovisulkeutui.
ja me ei enää tunnettu toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti