maanantai 10. kesäkuuta 2013

Memories never die.

Me eletään vaan kerran täällä.
Yolo-fiilis on jokaisen pinnalla kesäaurongon paistaessa.
Mä oon jo miettinny kauan miks mä tekisin jotain mitä en halua.
Hyvät ihmiset kattoo paheksuen kun kaavin loput ruuat bioskaan.

Mä oon hyväksyny itseni.
Mä tiedän mitä mä teen ja miksi.
Tottuminen siihen että olen aina kumminkin teen asiat muka 
ajattelemattomasti tai itserakkaasti
saa perustelut pysymään pään sisällä.
Live and let live.
 
Mut entä asiat jotka tekee mut onnelliseksi?
Mä päätän katsoa awkwardin kaudet läpi 
vaikka aamulla kaduttaa etten ole vieläkään tehnyt yliopisto psykaa.
turhautuminen jostain mahtavasta.
 
Tällä hetkellä mä oon ilonen mun tilanteesta.
Elämä tuntuu hienolta
ja pienet asiat tekee onnelliseksi.
Silti mä teen päätöksiä joita tiedän katuvani.
 
mutta yolo.
miksi siis en nukkuisi vielä yhtä yötä kainalossa
vaikka se saakin mut tuntemaan itseni täysin paskaksi.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti