Mä join itteni sellaiseen kuntoon että hävettää.
Ikinä ennen en ole menettänyt muistiani näin täysin.
Olin hallitsematon.
Se lapsuuden tuttu, joka erosi 4vuotisesta suhteesta keväällä, oli mun kanssa.
Humalassa olen hävytön.
Sen lähes selväpäisyyden ansiosta ilta päättyi pubin nurkan takana pussailuun.
ja sitten oksentamiseen.
Se hiljainen poika joka jättää mielipiteensä sanomatta.
Myhäilee vain nurkassa muita fiksumpana.
Siitä kuoriutuu aivan uusi ihminen kun se laittaa sulle koko päivän viestiä.
Välillä tuntuu hyvältä unohtaa Joonas.
Sitten taas ajattelen sitä.
Mitä jos hän olisikin mustasukkainen?
suuttui kun kädet kietoutui toisen kaulaan.
Hiljainen ja vetäytyvä, eikä se halua nähdä.
Se oli siellä sinä iltana.
Ja se häpesi mua.
Huomenna on se päivä kun se lähtee pois.
Ja mä jään tänne odottamaan.
Vaikka en haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti