Pitkästä aikaa tunsin itteni onnelliseks täällä. Tällä paikkakunnalla. Tällä kertaa humala ei masentanut mua täysin. Ihmiset sanoo et surut voi hukuttaa alkoholiin. Mua se ei auta. Jos oon sekasin, älyän vaan kuinka yksin mä oon, kuinka haluun päästä pakoon tästä elämästä.
Mun ''luottopojun'' synttärit. Ihmiset oli ihania, juomat hyviä.
''Oon yrittäny koko illan iskee sua mut et vaan lämpee'' Silti musta tuntu et se oli koko illan juossu pois mun seurasta.
Me istuttiin saunassa. Se kerto sen perheestä. Mä lohdutin. Se piti mua sylissä. Se ei yrittänyt avata mun housuja. Se pussaili ja piti lähellä. Sanoin et voisin joskus tulla käymään sen kämpillä. ''Et sä kumminkaa haluu tulla. Oot huomenna selvinpäin ja oot ihan toista mieltä'' Se piti mua kädestä ja otti syliiin, vaikka kaikki muut näki. Puhuin mun kavereille ja se halas mua takaa päin. Se oli ihana. En mä halunnut ajatella että välillä sen sylissa istui joku toinen tyttö.
Mä lähdin pois. Se piti kädestä ja antoi pusun.
Koko matkan mä hoin ettei se oo totta. Että en anna sen vaikuttaa muhun. Se voi olla huomenna mitä mieltä vaan mutta mua ei satuta. Ehkä mun pitää aina kasata itteni tarpeeks ajoissa etten hajoa unelmiin. Toiiveisiin jostain mitä ei oo tulossa. Se autto. oon ehjä. En tiedä mitä se haluaa mutta oon valmis kaikkeen. Mä kestän kaiken. Tajusin tänään että sana mitä pelkään on fool. Nyt mä en ole typerä. Mä en usko unelmiin. Mä en odota mitään. Mä elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti