tiistai 3. huhtikuuta 2012

Now I know that I’m not All that you got I guess that I, I just thought Maybe we could find new ways to fall apart But our friends are back So let’s raise a cup ‘Cause I found someone to carry me home

Oon aina onnellinen ko tiedön pääseväni pois täältä. Edes hetkeksi. Edes viikonlopuksi. Mutta nyt mä pitkitin sitä. Voisin karata toiseen maailmaan jo torstaina, mutta mä haluan jäädä. Mä haluan katsoa mitä tapahtuis. Mä odotan jotain hienoa. Mä oon valmis kaikkeen.

Mä vaan pelkään et se ei meekkään niin. Että kaikki kaatuukin sinä iltana. Mä tarviin rohkaisun, ja kun ma saan sen, mä älyän kuinka tyhmä mä oon ollu koko ajan. Mä odotan jotain mikä on täysin väärin ja mahdotonta. Käy taas niinkuin ennenkin. Joku nostaa mut ylös ja työntää alas. Jättää yksin. Tuntemattomaksi. Eikä kukaan tiedä, että joku teki mut hetken onnelliseksi.



Mutta vielä kaikki on hyvin. Mä en aijo pudota. Ehkä mä en voikkaan pilata tätä. Siinä uskossa mä elän. Ja tiedän olevani tyhmä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti